Ilves-Kissat sai Tammelaan vieraakseen Atlantis FC:n, joka tunnetaan parhaiten monikulttuurisuutta suosivasta pelaajapolitiikastaan. Joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen lähes pakkasasteisella ”Bolliksella” päättyi kotivoittoon maalilla.
Nyt olosuhteet olivat tyystin toisenlaiset; lämmintä mukavat 22 celsiusta, valtakunnan paras pelialusta, äärimmilleen ärsytetty kotijoukkue, mutta jotain kuitenkin puuttui? Olisiko se ollut joukkueen isän ja isoisän, Eikka Helmisen, vakavanlainen sairastelu ja siitä johtuva epävarmuus, jos oli, se on ymmärrettävää. Ja ihan inhimillistä.
Kuinkas sitten kävikään, sanottiin jo vanhoissa muumitarinoissa? No, ei siinä taaskaan hyvin käynyt. Aloitukseen rakennettu kokonpano vaikutti jo vähän siltä, että mitään ilotulitustakaan tuskin tullaan näkemään, kun maalitykeistä ylivertaisin Timor Inapshba oli ottelusta ulkona. Ja vammainen Veijos-Juhakin nuoli haavojaan penkillä. Kärjesssä kokeiltiin Samu Niemistä Virtasen Eetun kaverina, eikä siitä juuri mitään tullut. Eikä kokeneen Samu Ruisniemenkään rahkeet riitäneet Kissalauman ryhdin suoristamiseen, kun kerran se niin kumarassa vaan oli. Avausjaksolla tulleen Samuel Chidin 0-1 maalin myötä odoteltiin ihan erinäköistä kotijoukkuetta toiselle jaksolle.
Tulihan sieltä Salomo Ojala, jolle loppujen lopuksi aika vähän on uskottu kovia peliminuutteja. Ja hetken peli näytti oikeasti paremmalta. Intalan Jere alkoi saada pelivälinettä aina paremmin ja paremmin jalkaansa ja tekopaikkoihinkin. Yritti nuorukainen ihan itsekin laukoa palloa sinne, minne pitääkin. Ei se nyt mennyt. Niin kuin ei ole mennyt Jussin päivän jälkeen oikeastaan keneltäkään.
Hyökkäyksen sumppu oli välillä niin tiivis, että tuskin siitä olisi kukaan muukaan pystynyt saamaan jalkaansa vapaaksi. Jos muutaman kerran niin kävikin, laukaus suuntautui – taivaan tuuliin.
Ja lopullinen niitti isketti Ilves-Kissa-arkkuun, kun tunnin verran oli pelattu. Joakim Ärilä, joka pääsi avauskokoonpanoon ihan hetkeä ennen avausta, sai mahdollisuutensa, eikä siitä erehtynyt. Atlantis johti jo 0- 2, eikä heillä näyttänyt olevan mitään hätää ottelun voittamiseksi. Eikä ollutkaan. Tamperelaistuomari, Atte Jussila, puhalsi pilliinsä jaettuaan varoituksia sinne ja tänne ja yhden punikinkin sai vierasjoukkue. Mistä se mahtoi tulla, ei selvinnyt katsomoon?
Joka tapauksessa aletaan olla perimmäisten kysymysten äärellä. Pystyykö valmennusjohto motivoimaan kokenutta, tasaista, eikä suinkaan fyysisesti niin huonoa pelaajistoaan parempaan, joka tarkoittaa ottelujen voittamista? Se nähdään ensi kerran ensi sunnuntaina, kun Ilves-Kissat matkustaa Keravalle PK-KU:n vieraaksi. Jos sielläkin ottaa ohraleipä, paljoakaan ei taida enää olla tehtävissä sarjapaikkaa ajatellen?