Syksyn toinen tasuri ei ilahduttanut

Ilves-Kissojen syyskierros alkoi tasapelillä Nokialla NoPS:a vastaan. Seuraavaksi oli saalistuslistalla keskiviikoiltana Lamminpäässä Janakkalan Pallo, jolta Kissat otti totaalisesti 0-1 takkiinsa Janakkalassa kevään toisessa pelissä. Nyt hetken aikaa ennen ottelua puheltiin, että no nyt kuitataan keväällinen kömmähdys.

Puheet ja teot eivät läheskään aina kohtaa – ei nytkään.

Kissat oli saanut marssitettua kentälle suht`koht´ hyvähkön kokoonpanon, kun viheriöllä nähtiin jo O-P Toikkonen, mies joka elää tempuista ja kommervenkeistään. Poissa edelleen olivat Aatu Hagelberg selkävaivaisena sekä Timor Inapshba, jonka nimi kummitteli kokoonpanossa vaihtomiehen roolissa. Työtehtävät saattoivat ehkä olla sen verran rahakkaat, ettei hyvä tahtokaan riittänyt penkillä istumiseen. Tässä kulminoituukin alasarjajoukkueiden pahin dilemma; kiva olisi pelata, mutta leipä perheelle on jostakin hankittava. Ellei ehdi reenata, tuskin pääsee suoraan kentälle. Timoria, jos ketä, kuitenkin illalla Lamminpäässä kaivattiin.

Pelin alku oli kotiryhmän kannalta murheellinen, jo seitsemännellä minuutilla puolustuksen keskusta viittoili toisilleen paitsiota, kuin parhaatkin liikenteenohjaajat, mutta hautausmaan puolen lippumies seisoi kuin sfinksi, vaikka hautauksesta ei ollut tietoakaan. Kissakaaoksen keskeltä Janakkalan Jesse Nirkko tinttasi pelivälineen kissapömpeliin rahtusen helpohkolla tavalla.  Oltiin häviöllä.

Mutta ei lannistuttu. Ja saatiin ote keskialueelta. Eetu Virtanen raatoi puolelta toiselle ihan niin kuin helle ei olisi lainkaan häneen vaikuttanut. Valitettavan vähän hänen hikoilunsa kuitenkaan konkretisoitui kotijoukkueen tilanteiden vaarallisuuteen, ennen kuin Felix Suihko sai syötön ”lapaan”, josta tinttasi kerran ja toisenkin pallon sitten janakkalaismaaliin. Suihko nousi kuudennella maalillaan Inapshban ja Virtas-Eetun rinnalle joukkueen maalintekijöiden eliittiin.

Ja kun juonen päästä päästiin kiinni, jatkettiin siitä. Fation Osma, jonka peliaika on jäänyt aika vähäiseksi, oli nyt avauksessa ja haastoi ensi jaksolla etelähämäläisiä usempaan kertaan. Ja pääsi laidaltaan lopulta avopaikkaan, josta oli hyvä iskeä. Terävä kuti taka-alanurkkaan nostatti miehen suupielet kohti korvia. Niin katsojienkin. Hallinta olisi voinut tuoda yhden, ellei useampiakin maaleja, mutta hellekö se oli, joka tylsytti terävimmän kärjen? Kansainvälisissä peleissä juomataukoja kyllä pidetään, nyt sen sijaan oli ehkä jo niin viileää (+29), että ylimääräisiin taukoihin ei ollut varaa/tai aikaa? Tauolle lähdettiin Kissojen 2-1 johtoasemassa.

Toisella jaksolla kotiryhmä oli kuin unessa. Tuskin valmentaja Kari Sainio oli ryhmäänsä sellaiseen tilaan yllyttänyt? Joka tapauksessa keskikentän ensi jakson hallinnasta ei ollut tietoakaan ja aika moni pelaajista näytti menettäneen osan, ellei kokonaan, itseluottamuksestaan ja/tai pelihalustaan. Kun niin käy, useinkaan ei hyvä heilu. Kenttäpelin dominanssi annettiin oransseille ja se johtikin tilanteeseen, josta, kovissa paikoissa marinoitu, Kalle Aaltonen, teki sen, jota kotikatsomo hiukset pystyssä pelkäsi. Pamautti pallon Jani Rantalan selän taakse. Peli oli tasan 2-2.

Kissojen onneksi vieraiden hyökkäysinnokkuus lopahti Aaltosen osumaan, mutta voittoon tarvittavaa vastaiskuosumaa punapaitaiset eivät enää saaneet aikaiseksi. Syyskierroksen toinen tasuri ei varmaankaan ollut sitä, mitä Kissat halusivat.