Ilves-Kissojen historiaa alettiin kirjoittaa Viipurissa 85 vuotta sitten. Silloin nimittäin perustettiin Urheilu-Pojat-niminen seura, joka monen muun sikäläisen seuran ohella panosti paitsi jalkapalloiluun myös jääpalloon. Muutaman vuoden toimittuaan seura vaihtoi nimensä, jolloin syntyi Viipurin Ilves. Sillä nimellä seura niitti mainetta ja kunniaa aina siihen saakka, kunnes sota keskeytti monen muunkin seuran toiminnan, kun nuoria miehiä tarvittiin isänmaan asialle. Sodan melskeissä Viipurin Ilves muutti Tampereelle, mutta pahaksi onneksi paikkakunnalla toimi jo Ilves-niminen seura, joten Viipurin Ilves ristittiin jo kolmannen kerran, tuolloin Ilves-Kissoiksi. Vuosina 1949 – 1974 seura pelasi yhteensä 15 kautta Suomen korkeimmalla sarjatasolla ja saavutti jo 1950 ensimmäisen Tampereelle voitetun maan mestaruuden. Seuraa on kovin koeteltu vuosien varrella, mutta nyt Ilves-Kissat pelaa toista peräkkäistä kauttaan Tampereen piirin Kolmosessa.
Olikin siis oikeus ja kohtuus, että juhlaotteluun vastustajaksi valikoitui Tampereen Kisatoverit, jonka kanssa Ilves-Kissat on pelannut useita verisiä ja tulikivenkatkuisia otteluita jo 50-luvulta lähtien. Kun estradiksi saatiin loistokuntoinen Ratinan nurmimatto, ei edes koko pelin ajaksi Ratinaan tullut kuokkavieras-Esteri pystynyt juhlaa latistamaan. Pelaajat se sai toki läpimäriksi.
Ottelu alkoi juhlakalun kannalta katastrofilla, kun TKT:n Mikko Laaja asetttui ampumaan vapaapotkua lähes 30 metriä Kissamaalista. Kuulalaakerinliukas peliväline luiskahti kotimolari Jani-Petteri Soinisen näpeistä maaliviivan väärälle puolelle, jonka havaitsi hyvin sijoittunut avustava erotuomari Daniel Huotari nostaen lippunsa maalin merkiksi. Eikä nöyryytys siihen päättynyt. Kymmenen minuutin kohdalla Pekka Peltola pääsi avopaikkaan kenenkään häiritsemättä ja, kun kukaan ei heitellyt kapuloita miehen rattaisiin, siirsi pallon toistamiseen Kissaverkkoon.
Hyvät neuvot valmentaja Kari Sainiolle alkoivat olla kultaakin kalliimmat. Otettaan valmentaja ei suinkaan menettänyt, vaan hyökkäyksiin alettiin tosissaan satsata, jopa toppari Ville Puustinen heilui hyökkäysten kärjessä. Jakson puolessa välissä toppari puskikin pelivälineen ensi kerran TKT:n maaliin. Ja kuusi minuuttia myöhemmin Eetu Virtanen päätti kauniin kuvion täysosumaan, joten juhlat alkoivat taas näyttää juhlimisen arvoiselta. Kun ennen taukoa vielä Radwan Moussa siirsi ylärimasta ponnahtaneen pallon viivan yli, pyyhki Sainiokin kovasti hionneen otsansa kuivaksi. Kisatovereiden maalivahti Lassi Rahikainen sai ensi jaksolla voimakkaan osuman, mutta sinnitteli jakson viime minuutille ennen kuin joutui nostamaan kätensä antautumisen merkiksi pystyyn. Hänen tilalleen kentälle juoksi Antti Salonen.
Toisella jaksolla Ilves-Kissoilla ei oikeastaan ollut enää hädän päivää, kun vastustaja näytti kovasti väsähtäneen. Niinpä Rasmus Laahanen käytti kahteen otteeseen saamansa mahdollisuudet hyväkseen ja viimeisteli Ilves-Kissoille lopulta selvän 5-2 voiton. Kissojen voiton arvoa korostaa se, että joukkueen ehdottomat syömähampaat Berat Grabovci (18 maalia) ja Timor Inapshba (15) viettivät hyvin ansaitsemaansa lomaa, mutta maaliverkko heilui siitä huolimatta viisi kertaa.
Ilves-Kissat pääsi pikku lomalle mukavasta asemasta ja kausi jatkuu sitten 28.7 Hämeenlinnassa HJS Akatemiaa vastaan. Tuon pelin tulos ennakoi jo vahvasti sitten sitä, mitä mahtaa vielä tuleman pitää. Keväinen maalin tappio Kaukajärveltä pitäisi saada kostetuksi ja siihen peliin nyt lomailleet kärkipelaajat riviin, jos he nyt sitten mahtuvat pelaavaan kokoonpanoon. Siinä sitä on Sainiolla positiivinen ongelma.
Sikariporras Helminen, Suoniemi ja Salo huolissaan