Aika lailla kaksijakoiset tunnelmat vallitsivat Lamminpän katsomossa, kun yläsarjan päätöspeliä Loisketta vastaan aloiteltiin. Toisaalta Kissojen terävin johto oli hehkuttanut ottelua 70-vuotistapahtumana, johon olisi mukava saada mahdollisimman paljon vuosien varrella Kissojen hyväksi tehneitä henkilöitä paikalle.
Katsomoon oli kyllä saapunut takavuosien avainpelaajia, mutta tämän päivän Kissat eivät suinkaan palkinneet katsomoon saapuneita varsinkaan ensi jaksolla, jota vierasjoukkue johti 0-1, eikä edes aiheetta. Kissojen syöttötyöskenely lähenteli itkettävää ja kun maalin edustalta ei saatu palloa vieraiden reppuun aivan avopaikoistakaan, olisi luullut kellojen kilkattavan. Ja hiukan hävettävän.
Oliko sitten valmennusjohdon vika, kun otteluun ei tahdottu syttyä sitten millään. Kokoonpanosta oli kokonaan poissa pelikieltoinen Toni Paukkeri ja toinen Toni, maaliruisku parhaasta päästä nimeltään Toijala, istui koko ottelun vaihtiopenkillä. Kun vielä Ville Puustinen klinkkasi vaihtoon jakson puolivälissä, eikä Juha Jokisenkaan kunto kestanyt kuin puoliajalle saakka, ilmeet alkoivat kissaleirissä kiristyä.
Loiskeen maalin tinttasi Aimo Sulkko, kun puoliajalle oli matkaa kymmenisen minuuttia.
Puoliajalla ennen toisen jakson alkua, kertoili viitisentoista vuotta kissapaitaa kantanut Raimo Aho seitsemänkymmenen vuoden takaisia tunnelmiaan Kissojen mestaruusottelusta Pyynikiltä. Tuolloin yhdeksänvuotias Aho pääsi isoäitinsä mukana läheisen Teknillisen opiston ullakkokerrokseen, jonka ikkunoista Aho aisti ottelun tunnelman, eikä tuolloin varmaan uskonut sitä, että sai itse myöhemmin tutustua ihailemiinsa pelaajiin ja pelatakin ainakin yhden kanssa samassa joukkueessa. Ahon muistelot olivatkin parasta kissa-antia aina toisen jakson alkuun saakka.
Toiselle jaksolle Kissat juoksutti neljä uutta pelaajaa; Amin Chouaib korvasi Mika Ahosen, Radwan Moussa Juha Jokisen, Joni Valkeeniemi Aleksi Sirenin ja Jesse Jaakkola Jere Remeksen. Vaihdot eivät oleellisesti vaikuttaneet pelin kulkuun, enemmän ehkä se, että vieraiden kunto alkoi sakata ja joukkue syyllistyi muutamaan kardinaalivirheeseen. Tunnin kohdalla Amin Chouaib karkasi loiskepuolustukselta maalin tekoon, josta peli tasan ja kaksi minuuttia myöhemmin Joni Valkeeniemen purkupallo Loiskeen Joel Mattjusin pään kautta ohitti Loiske-molari Tuomas Mäkisen, joten isännät maalin johtoon. Ja lopullinen ratkaisu syntyi, kun Iiro Riponiemi tykitti pelikellon jo näyttäessä täyttä aikaa komeasti loppuluvuiksi 3-1.
Kolmosen yläsarja päättyi Ilves-Kissojen viiden pisteen voittoon. Lauantainen peli ei ollut joukkueelta läheskään parasta osaamista. Oliko pelillinen anemia sitten jo ratkenneen sarjatilanteen syy vai katsomossa väijyneiden Peimari Unitedin valmennuksen paikalla olo. Se ratkeaa ehkäpä viikon päästä lauantaina Sauvossa, jonne Kissat matkustaa jatkosarjan ensimmäisessä pelissä Peimari Unitedin vieraaksi.
Kun ottelu oli ohi, seuran puheenjohtaja Tuomas Karjanlahti johdatti joukkueen eteen myös monivuotisen kissaikoni Eino Helmisen, jolle Karjanlahti osoitti kauniit sanansa kiitokseksi Eikan tekemästä pyyteettömästä työstä. Eino Helmisen nimeä kantava kiertopalkinto annetaan aina kauden jälkeen joukkueen arvokkaimmalle pelaajalle. Näin Helminen sai palkita tämän kauden pelaajan – Juho Ihalaisen. Onnittelut Ihalaiselle!
Ilves-Kissat on nyt aika lähellä sarjanousua. Kolmen seuran jatkosarjassa kaksi joukkuetta on jo selvillä, ensi lauantaisen ottelun osapuolet sekä kolmanneksi tuleva joukkue eteläisistä Kolmosen lohkoista, todennäköisesti KäPa ellei sitten Futura Porvoosta. Kauden viimeinen peli pelataankin Tampereella lokakuun viimeisenä lauantaina. Pelipaikkana tällä tietoa Kaupin uunituore tekonurmi. Ja vastustaja on juuri tuo kolmas joukkue. Kaksi kolmesta joukkueesta nousee ensi kauden Kakkoseen, kolmannen osa on jäädä edelleen Kolmoseen.
Jos haluat mukaan yhteismatkalle Sauvoon ensi lauantaiksi, ilmoittaudu puheenjohtaja Karjanlahdelle sähköisesti osoitteeseen: tuomas.karjanlahti(at)ilves-kissat.fi.
Kuvat: Anssi Takala
Teksti: Epi Hollo