Satraapit olivat siirtäneet ottelun Pullerin hyväkuntoiselta tekonurmelta Kauriaalaan luullen, että keväät ovat veljeksiä keskenään ja kesäkuussa nurmikentät ovat virheettömässä kunnossa. Eivät todellakaan ole. No olympian kisoissakin 1952 estradina ollut nurmikko palveli silloin hyvin maahockeyta (nurmipalloa), mutta nyt eivät pelaajat mohkuraisesta pelialustasta pitäneet. Hämeenlinnan Härmän pelaajat tuskin hurraata huusivat kotikaupunkinsa kenttävastaaville yrittäessään saada pelivälinettä hallintaansa, eivätkä sitä tehneet vierasjoukkueen pelaajatkaan. Joten tasatilanteesta siinäkin suhteessa peliin lähdettiin.
Itse peliin sitten vieraat joutuivatkin rahtusen altavastaajina, kun puolenkymmentä avauskokoonpanon pelimannia ei päässyt pelipaikalle arki-illaksi. Seli, seli sanoisi joku ja niinhän se onkin – niillä pelataan, jotka paikalla ovat.
Pelin alku muistutti kauden avausta Pyynikillä, kun TP-T oli iskenyt kissareppuun pallon jo kahdesti ennen kuin viittä minuuttia oli saatu pelatuksi. Nyt sentään pallo löysi vieraiden maaliin vain kerran ja siinäkin oli onni vahvasti mukana. Palaajamuurin läpi tullut onnenkantamoinen ponnahti Ville Puustisen säärestä maaliviivan väärälle puolelle, muut vaaralliset tilanteet hoiteli maalinsa edustalla Jimi Salo tyylillä. Ensi jakson puolen välin vaiheilla Ilves-Kissat sai pelistä otteen, joka johti sitten Berat Grabovcin nikkaamaan tasoitukseen 1-1. Puoliaikaa vietettiin noissa lukemissa.
Toisella jaksolla Kissoilla oli tilanteensa, kun pallo kävi usemmankin kerran kotijoukkueen maalikehikoissa. Maalin teki kuitenkin parin kymmenen minuutin kohdalla Härmä, kun vaihdosta peliin tullut Aaro Forss toimitti pallon verkon perukoille. Tilanteita kotijoukkueella oli useampaankin osumaan, mutta Salon Jimiä ei niin vain ohitettukaan. Varttia ennen loppua Timor Inapshba haisteli maalin edustalta maalipaikan ja sen saatuaan peli olikin taas tasan.
Muutama maalipaikka siunaantui molemmille, ehkä upeimpana Jesse Jaakkolan upea vapari, joka ponnahti tolpasta lähes maaliviivaa pitkin vierien kuitenkin Kissojen kannalta sen epäedullisemmalle puolelle. Kotikatsomon toiveet heräsivät, kun Härmähyökkääjän kova kuti pamahti Ville Puustisen käteen. Erotuomari kuitenkin noudatti myös kansainvälisillä areenoilla noudatettavaa tulkintaa, kun pallo pelataan käteen, eikä sitä pelata kädellä. Ja näytti kylmästi pilkun sijasta kulmalippua.
Ottelu päättyi pistejakoon, joka luultavasti ei aiheuttanut riemunkiljahduksia kummallakaan kenttäpuoliskolla. Kissojen paras pelaaja löytyi maalikehikon edustalta. Maalintekijöiden lisäksi Radwan Moussa jätti positiivisen muistijäljen myös kotikatsojien mieliin.
Seuraavaksi pelivermeet puetaan ensi sunnuntaina, kun käydään Lamminpäässä katsomassa olisiko kenttä siellä hiukkaakaan paremmassa kunnossa kuin Kaurialassa. Kyseessä on Regions Cupin ottelu TJK:ta vastaan, joka alkaa kello 16.00.
Kissojen paras löytyi taas maalin edustalta – Jimi Salo